Paikalle saapui runsaasti etsijöitä lähikunnista, olipa paikalla vierailemassa eräs etsijä hämeestä asti.
Kokoonnuimme etsintäpaikan viereiselle parkkialueelle sovittuna ajankohtana jo aamulla, pienessä pakkasessa vaihdettiin kuulumisia, mutta jo hyvin pian siirryttiin pellolle.
Mukana oli muutama vasta-alkaja ja heidän kanssaan testailimme koneiden äänimaailmaa erilaisten kolikoiden kera, oliko testistä jotakin hyötyä mutta jokainen löysi muutaman kolikon, vanhimmat jopa 1600-luvulta, olikin varsin mukavaa nähdä kun ensimmäinen vanhempi kolikko kohtasi kelmeän kevätauringon ensisäteet.
Eipä kulunutkaan kovinkaan pitkää hetkeä kun ensimmäinen hopeakolikkokin löytyi, 25 penniä vuodelta 1917, hopeakolikot ovatkin toivelistalla koska hopea säilyy maaperässä hyväkuntoisena pitkään, toisin kuten kuparilantit jotka savimaassa menee hyvinkin nopeasti tunnistamattomaan kuntoon.
Eipä aikaakaan kun oli seuraavaan hopeisen aika poistua maaemon kylmästä syleilystä, joskus sitä pellolla tulee miettineeksi miten ihmeessä Puolalainen kolikko vuodelta 1840 on eksynyt peltoon Varsinais-Suomessa?
Tasaiseen tahtiin pellosta nousi kuparikolikoita, sinettejä, nappeja, solkia ja tietysti lukemattomia toistaiseksi tunnistamattomia metallinkappaleita, mutta erään virailevan etsijän katiskaan ajoi kaikkien kolikoiden kantaäiti, tämä ilmestys kulkee myös nimellä pipari, kolikko on kulkenut pitkän matkan ja on kooltaan niin suuri että matkalla uralin takaa siitä on junassa veloitettu vähintään lasten taksa, jokatapauksessa erittäin harvinainen löytö täältäpäin, onnea löytäjälle.
Pikkuhiljaa keli alkoi lämmetä ja nälkäkin alkoi yltyä, onneksi lähistöllä oli huoltoasema jonka tarjoilema maukas makkarasämpylä kahvin kera auttoi taas jaksamaan.
Vaikka peltoalue olikin melko laaja niin kymmenen etsijän voimin alkoi kyllä signaalit valitettavasti jo harventumaan iltapäivään mennessä, pelto ei kuitenkaan ollut ihan kaikkea itsestään vielä paljastanut, vaikka en yleensä napeista kovin paljoa perustakaan niin tämä umpihopeinen virkamiehen puvussa ammoin roikkunut nappi sai minut kyllä jo hieman herkistymään, toistaiseksi en ole saanut kaivettua tietoa kenen käyttämä tämä nappi on aikoinaan ollut, mutta lienee selvää ettei se ainakaan ihan tavallisen passipoliisin tai posteljoonin pukineesta ole.
Lopuksi sika sai vielä rusetin kaulaan kun Pirkaanmaalta saapunut etsijä löysi klippingin, näitä neliön muotoisia rahoja en ole itse löytänyt koskaan, mutta voin olla iloinen toverin puolesta jolle tämä oli myös ensimmäinen laatuaan.
Vaikka aluksi jännitti löytyykö pellolta mitään ja tuleeko ketään paikalle, voin todeta että löydöt ja ihmiset olivat aivan loistavia ja tästä on hyvä jatkaa kautta 2014.
Tervetuloa mukaan seuraavaan avoimeen tapahtumaan, tai ota yhteyttä ja liity Vasumet:iin.
-Mikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti