Pronssikirves on lehdessä taas.

Vuosipäivä

Tänään on tasan vuosi sivustojen Metallinetsijöiden ja Varsinais-Suomen Metallinetsijöiden perustamisesta. Vuosi on mennyt kohtalaisen hyvin ja ensi vuosi tulee olemaan vielä parempi. Googlen monipuoliset ja yhteenhitsatut palvelut ovat todistaneet miten voidaan luotettavasti pitää yhteisöä käynnissä ilman toimintahäiriöitä ja roskapostauksia. Kiitokset heille siitä.

Hyvää 1-vuotispäivää, +Metallinetsijät ja +Varsinais-Suomen Metallinetsijät !

Hopearaha lehdessä.

Paraisten Kuulutusten artikkeli rahasta joka +Mikko Tammelin löysi Paraisilla. Lisäksi siinä on hieman tietoa Varsinais-Suomen Metallinetsijöistä. Ryhmäkuva ei ole Paraisilta, vaan eräältä maatilalta Kemiössä. Muut rahat löytyivät runsaan viikon aikana. Ei samana päivänä, kuten väitetään. Rahan loppusijoitus ei ole myöskään lyöty kiinni.

Lähde: Paraisten Kuulutukset 28.11.2013

Lähde: Paraisten Kuulutukset 28.11.2013

Tässä sitten se kuva mikä jäi lukijoilta näkemättä. Klikkaa suuremmaksi. Raha on vain pesty varovasti tunnistusta varten. Museokeskuksen konservaattorilla on siitä hyvä jatkaa.

Lehtikuvaksi tarkoitettu kuva.

Uusi sivu liittyjille.

Blogger-sivun päivitys uusiksi jäseniksi pyrkiville löytyy nyt ylävalikon rivistä nimellä "Liittyminen".

Runkoverkko käynnistyi juuri virallisesti

Vuoden laakereillaan levännyt Metallinetsijät-blogi lähti käyntiin. "Metalliverkko" on toteutunut: http://metallinetsijat.blogspot.fi

Etsintäpäivä Kemiössä 9.11

Lauantaina 9.11 kolme VaSuMet'in jäsentä kokoontui aamulla Kemiöön yhteiseen etsintään. Myöhemmin saapui paikalle etsintäpiireistä tuttu Ilkka Penttinen. Hän otti tauolla Olavin kameran ja nappasi tämän kuvan kun hänen mukaan "saadaan Vasumettilaiset samaan kuvaan".

Vasemmalta: +Mikko Tammelin  +Olavi Kauppinen +Stig Leivo
Edessä istuu Wilma
Kuva: Ilkka Penttinen

Aamupäivä lähti käyntiin kovalla pohjalla kolikkojen parissa ja puolenpäivän aikoihin siirryttiin autojen kanssa pienen matkan uusiin asemiin missä syötiin hieman ennen jatkamista pellolla. Kyntöpelto oli aika jännän tuntuinen koska se oli hyvin hiekkapitoinen ja tuntui kuin olisi kävellyt sahanpurussa. Hyvä kun ei tuuli vienyt mullat lapiosta. Talon isäntä oli aivan mahtavan ystävällinen meitä kohtaan. Pysähtyi juttelemaan aina kun ehti puunkaadon lomassa. Huristeli välillä traktorilla ja autolla ohi morjenstellen. Kyntöpellolla tuli reippaasti kilometrejä saappaisiin taas lisää, ainakin tuntui siltä kun käveli tuollaisen pehmeän höhhön päällä. Pakolliset huuliharpun osat ja napit tuli porukalle täälläkin. Ja se hirvittävä täikampa.

Illan pimetessä grillattiin. Siinä samalla rupateltiin hieman menneestä päivästä ja tulevista . Haudattiin hiilet ja mentiin kotiin. Kiitos Olavi, oli hieno päivä.

Juttu jatkuu yhteisöissä Varsinais-Suomen Metallinetsijät ja VaSuMet

Eräs toinen kerhon jäsen löysi myös Juhana Kolmannen kolikon Paraisilta, lyöty 1573. Tässä hänen kertomus.

Varsinais-Suomen Metallinetsijöiden jäsen löysi 1500-luvun kolikon Kemiöstä.

Reunuskirves uutisissa.

Lehtiartikkeleitä alkaa ilmestymään reunuskirveestä jonka +Olavi Kauppinen löysi Kemiöstä. Tiedotteet ja keskustelut tästä käydään jatkossa avoimilla sivuilla +Varsinais-Suomen Metallinetsijät ja sen keskustelupalstalla.

Reunuskirves löytynyt Lounais-Suomesta.

Viikko sitten eräs VaSuMet'in jäsen löysi pellon kyntökerroksesta pronssikautisen reunuskirveen. Pohjoismaissa on vain muutama tällainen löytynyt aikaisemmin. Tämä taitaa olla Suomessa ensimmäinen, joten voi vain kuvitella miten historiallisesti merkittävä löytö tämä on. Löytäjän mukaan metalli on puhtaampaa kuparia kuin pronssiseosta. Kirves on mahdollisesti ollut enemmän statussymboli kuin käyttöesine.

Tästä löydöstä enemmän sen jälkeen kun museoviraston väki on tutkinut sen. Onneksi olkoon löytäjälle.

Kansallinen Metallinetsintäpäivä 18.5

VaSuMet'in nimissä järjestetään ns. "yhteispiippailu" 18.5. Kohteena on Paraisten keskustan tuntumassa oleva vanha viljelemätön pelto mihin tuli lupa vihdoinkin pitkän ajan ja monen keskustelun jälkeen.

Mikä ihmeen Kansallinen Metallinetsintäpäivä? Nimi ja päivämäärä on otettu jo ennestään maailmalla järjestettävästä tapahtumasta. Näin saa tapahtuman aikaiseksi ilman että tarvitsee keksiä pyörän uudelleen eikä tule kohtuuttoman pitkiä neuvotteluita harrastajien kesken kenelle sopii ja koska. Tarkoitus on kierrättää tapahtumaa eri paikkakunnilla joka kevät. Tänä vuonna Parainen on isäntänä Varsinais-Suomessa ja ensi vuonna se voi olla muualla maakunnassa. Muissakin maakunnissa harrastajat voisivat ottaa päivän omakseen ja järjestää tapahtumaa vaikka ei kuuluisikaan ryhmiin +Metallinetsijät tai +Varsinais-Suomen Metallinetsijät .
Näin saataisiin aikaiseksi koko maata kattavan ja harrastajia yhdistävän päivän joka olisi lajille eduksi.

Pellon säännöt ja vastuukysymykset:

-Ainoastaan C- tai U-muotoiset plugit ovat sallittuja. Järeä sarana pakollinen.

-Mahdollisimman suuri ja raskas plugi on toivottavaa jos esine ei sitten satu olemaan lähellä pintaa jolloin se poistetaan viereen leikatun vaon kautta.

-Plugi poljettava muotoon ja tiukkaan ennen jatkamista.

Pelto on nykyään luokiteltu tavalliseksi tontiksi ja ajetaan lyhyeksi muutama kertaa kesän aikana traktorilla. Iso leikkuri kiskaisee tai imee pienet irtonaiset plugit koneeseen. Se ei ole vaaraksi koneelle, vaan eläimille ja koululaisille jotka liikkuvat siellä myöhemmin ja saattavat loukkaantua kuopissa.

Huom! Tapahtuman järjestäjä ei ole vastuussa mahdollisista osallistujien loukkaantumisista tapahtuman aikana. Jokainen aikuinen osallistuja on itse vastuussa tekemisistään. Alaikäisellä osallistujalla kuuluu olla ainakin toisen vanhemman kirjallinen suostumus missä selvästi mainitaan tapahtuma.

Aikataulu ja tapahtuma:

Lauantai 18.5

10.00 Kokoontuminen Vierasvenesatamassa. Turun suunnasta bussilla tulevat voivat hypätä pois kyydistä Taksiaseman pysäkin kohdalla. Jatkokyytiä saa päivän aikana pelipaikalle ja pois. Aamuvirkut voivat tulla aikaisemminkin.

10.15 Lähtö pellon viereiselle parkkipaikalle. Aamupäivän etsintä pellolla alkaa.

13.00 Yhteinen tauko. Omia eväitä voi syödä paikan päällä tai käydä muualla syömässä. Vierasvenesatamassa on hinnat ja naposteltavat kohdallaan.

13.45 Konevertailuja. Neljä sormusta haudataan. Kaksi kultasormusta ja kaksi hopeasormusta. Molempia lajeja laitetaan yksi lappeelleen ja yksi pystyasentoon. Sormukset menevät maahan narujen varassa eikä muovipusseissa jolloin kostea maa antaa kontaktia niihin. Ne jotka vertailun jälkeen suostuvat lainaamaan koneita toisilleen hetkeksi voivat kokeilla niitä pellolla. Toivottavaa olisi että metallinetsimien valikoima olisi kohtalaisen laaja että osallistujat saisivat käsityksen eri koneiden toiminnasta.

14.45 Aamupäivän etsintä saa jatkoa.

~17.00 tai 18.00 Löytöjen lajittelu ja vuoden 2013 Romukeisarin nimitys parkkipaikalla. Kahvi- ja pullapalaveri keilahallilla.

Tapahtuman loppuosuus:

Tapahtuma ei maksa osallistujille mitään eikä esine- tai rahapalkintoja jaeta. Ainoa palkinto on kunnianimitys joka jaetaan ainoastaan yhdelle, ja se on "VaSuMet Romukeisari 2013". Sen saa se henkilö joka löytää eniten irtoesineitä.  Löydöt käydään läpi parkkipaikalla tapahtuman loppuessa. Uudemmat löydöt jää löytäjälle, historiallisesti tärkeät esineet jää paikallisen museon haltuun riippuen löytöjen laadusta, ja yhteiset romut kerätään säkkiin. Säkki punnitaan jälkeenpäin ja tulos ilmoitetaan tällä sivustolla ja Google Plussalla. Tapahtuman jälkeen allekirjoittanut tarjoaa osallistujille kahvia ja pullaa keilahallissa missä voidaan pitää pieni loppupalaveri joko ravintolan puolella tai kokoushuoneessa riippuen paikan väen määrästä ja melusta.

Ilmoittautuminen sähköpostin kautta etukäteen olisi toivottavaa että tietäisi varoittaa keilahallia pullista ja paikoista. Google Plussalla olevat voivat täpätä siellä olevaa tapahtumakutsua. Tervetuloa.

Kartasta löytyy paikkatiedot ja maalatut alueet. Suurempi kartta.


Katsele VaSuMet KMEP2013 suuremmalla kartalla

Kevät lähestyy

Vaikka pitäisi olla kylmin talvikuukausi niin vesipisarat rummuttavat ikkunapeltejä. Aikainen lumentulo esti suuremman roudan syntymistä ja kohtalaisen vähäinen lumenmäärä sulaa kohta nopeasti pois auringon lämmittäessä. Näyttää siltä että metallinetsinnän kausi 2013 alkaa aikaisin.

Minne paikallinen historia katoaa?

Vastaus on: Ei mihinkään. Historian voi kuitenkin täydentää koska paljon siitä puuttuu aina ja kello käy. Kiihtyvä rakentaminen, maaperän happamuus ja lannoitus pilaa esineitä kiihtyvään tahtiin.
Paljon uutta on muodostunut sitten edellisen postauksen. VaSuMet'in nimissä etsitään tänä vuonna Paraisten keskustassa esineitä sen pitkästä historiasta. Allekirjoittanut on vuosikaupalla katsonut vierestä kun ydinkeskustan tuntumassa nousee jatkuvasti uusia rakennuksia ja vanha maa-aines viedään muualle täytemaaksi tai maakaatopaikoille tuhansien tonnien maamassojen alle mistä lukuisat historialliset esineet eivät tule enää koskaan näkemään auringonvaloa. Monessa muussa tapauksessa paikalle on tuotu louhoskiveä ja täytemaata niin paljon ettei edes tehokkaalla metallinetsimellä voi enää löytää mitään. Jos löytää jotain niin se on kuitenkin massojen mukana kulkeutunut irtolöytö ilman historiallisesti tärkeää kontekstia.

Virallinen etsintä

Eräs positiivinen asia on miten Paraisten kaupunki on suhtautunut ilmoitukseen etsinnöistä. Kaupunkintalolta tuli lyhyeiden neuvotteluiden jälkeen vihreää valoa tälle projektille ja kotiseutumuseolta tuli kirje minkä voi tarvittaessa esittää jos siviilihenkilöt  tai viranomaiset haluavat tietää millä asialla liikkuu. Kaikki löydöt tilitetään suoraan kotiseutumuseolle ja sen kautta selviää jääkö jatkossa esine heidän kokoelmiisa vai menevätkö ne lopullisesti Museovirastolle. Olisi reilumpi ja suotavampi vaihtoehto että löydetyt esineet saisivat jäädä omalle paikkakunnalle näytille eikä mihinkään pimeään varastorakennuksen hyllylle kauas löytöpaikaltaan. Tällä tavoin paikkakuntien asukkaat näkisivät palan omaa historiaa. Etsinnät suoritetaan lain mukaisesti ja hyvän tavan mukaan.

Muut kunnat mukaan

Varsinais-Suomen Metallinetsijät ei ole perustettu vain yhdistämään metallinetsijöitä eri paikkakunnilta, vaan myös ollakseen mukana etsimässä katoavaa historiaa. Tämä on jo tuttua harrastelijoille ennestään, mutta parempi ratkaisu olisi liikkua kunnan hyväksynnän kanssa ja tehdä etsinnät rauhassa. Jotkut metallinetsijät pitävät harrastustaan täysin omanaan ja se on ihan hyvää niinkin. Tekemällä harrastuksestaan pakkotyötä on selvästi helpoin tapa pilata halunsa siihen. On myös niitä jotka kuitenkin jaksaisivat purkaa intonsa historiaan pelastamalla sitä kaivinkoneen edeltä. Mikään muu taho kuin metallinetsijät ei todistettavasti tee sitä aktiivisesti ilman varmaa johtolankaa joten suurin osa esineistöstä katoaa kenenkään tietämättä. Myöhempi postaus tulee käsittelemään tätä asiaa, miten kiinnostunut liittyy mukaan ja miten se käytännössä toteutetaan. Vaatimuksena on että on lainkuuliainen, kunnioittaa historiaa, omistaa kohtalaisen tehokkaan etsimen, osaa käyttää sitä tehokkaasti, osaa poistaa esineen maasta pilaamatta sitä tai maastoa, ja ymmärtää mihin suostuu ja sitoutuu.

Löydöt kartalla

Jokainen paikkakunta saa tarvittaessa ja halutessaan tällaisen kartan missä esitetään löydöt. Karttaan merkitään aina reilun ajan etsintöjen jälkeen alueen ja esineet. Miksi jälkeen? Siksi ettei kukaan tarvitse lähteä etsimään "aarteita" sieltä tai muuten vaan aiheuttamaan häiriöitä toiminnalle. Näitäkin ihmisiä ikävä kyllä on. Tavaratalojen myymät halvat ja turhat metallinetsimet päätyvät ikävän usein henkilöille jotka hetken mielijohteesta lähtevät aarteenmetsästäjiksi ja jopa tuhoavat muinaismuistoja kullankiilto silmissä. Tuhoamistyönsä jälkeen he palaavat kotiin tyhjin käsin mutta joskus tuliaisena kuitenkin on valtion erittäin ankara ja kova tuomio. Jos karttojen takia ilmenee jatkossa ongelmia, niin ne poistetaan sivustolta ja niistä tulee yksityisiä jotka jaetaan ainoastaan asianomaisten kesken. Häviäjät tulevat olemaan ne joka haluaisivat mielenkiinnolla seurata interaktiivisella kartalla löytöjä ja etsintöjen etenemistä. Löytöjen laatu tulee melko varmaan olemaan runsaasti käyttöesineitä eikä historiallisia arvometalliesineitä. Iso kätkö riksdaalereita on kuitenkin aina metallinetsijän mielessä.

Alla oleva kartta on sama mikä löytyy valikosta kohdasta Museolöydöt kartalla. Klikkaamalla kuvakkeita ja alueita ilmestyy selitykset ja kuvat.

Parainen

Museolöydöt suuremmalla kartalla

"Bläsnäsin kuula"

"Bläsnäsin kuula"

Paraisten kotiseutumuseo on VaSuMet'in iloksi ottanut vastaan loppusyksyllä löydetyn rauta-/teräskuulan joka löytyi Bläsnäsin uimarannalta. Kuula oli noin 60cm syvällä kovassa pakatussa ja kuivassa hiekassa mikä selittää tuon krustin paakkuuntumisen. Ruosteveden tekemä näkyvä halo oli alle 2cm joten kuula ei ole paljon menettänyt painoa eikä kokoa. Paino ja mitat eivät sovi yhteen minkään kuulantyönnön standardin mukaan. Paraisilla toimivan kivihiilimyllyn työntekijät ovat vuosikymmeniä kantaneet kotiin myllykuulia, joten on mahdollista että se voi olla sieltäkin. Löytösyvyys, krustin määrä, maaperä ja sen koko viittaa kuitenkin siihen että se voisi olla 12 paunaisen tykin ammus. Metallurginen porausnäyte selvittäisi alkuperän.

Koko sisältäen krustikerroksen: 112-115mm, Paino krustin kanssa: 5,65Kg.
Lisää aiheesta Paraisten kotiseutumuseon blogilla:

http://pargashembygdsmuseum.blogspot.fi/2013/02/kanonkula-fran-blasnas.html

Vinkkejä valokuvaukseen ja dokumentointiin.

Talvi on metallinetsijän aika käydä läpi etsintäkauden löytöjä. Se on myös se aika kun perusteellinen etsijä valmistautuu seuraavaan kevääseen. Kiinnostavimmat löydöt valokuvataan ja arkistoidaan, osa laitetaan ehkä
esille omaksi ja tuttaviensa hämmästeltäväksi ja löytöjen konteksti kirjoitetaan puhtaaksi. Vaikka netistä löytyy jo valtava määrä tietoa paikkakuntien historiasta, niin kohteena olevan paikkakunnan oman kirjaston uumenissa piilee ne tiedot mitkä ratkaisee onko ensi kauden löytöjen määrä ja laatu kohdallaan.

Digitalinen valokuvaus on nykyään suuri osa metallinetsintää. Ei pelkästään kuopan reunaalta kuvaaminen tai kuvien jakaamiseen netissä tuttujen kesken, vaan sitä tarvitaan myös luodakseen arkiston löydöistä ja vanhojen kirjoitusten tallentamiseen. Kirjastoista saa kyllä lainata valtavasti kirjoja mutta ne tärkeimmät eivät kuitenkaan ole sellaisia. Niitä saa kyllä lukea paikan päällä ja valokopioida hintaan joka tulee pitkän päälle kalliiksi. Valokopion laatukaan ei ole paras mahdollinen. Sitäpaitsi vanhat paikalliset sanomalehdet ovat suurissa kansioissa mitä saa ainoastaan valokuvata jos edes sitäkään.

Valokuvaus on kohtalaisen edullista nykypäivänä. Filmiä ei tarvitse enää ostaa ja arkistoinnin tallennusmediakin on edullinen jos vertaa hintaa/kuvamäärää. Alla oleva esimerkki ei ole kovinkaan kallis verrattuna sen hyötyyn ja helppouteen jos omistaa edes jonkinmoisen kameran. Kohtalaisen hyvän pokkarin ostaminen ei kauheasti saa päätä huimaamaan enää eli sekään ei ole estenä hyvien kuvien ottamiseen. Nämä esimerkit ovat vain suuntaa antavat eivätkä tarkoita sitä että niitä täytyy seurata sokeasti.

Mitä tarvitsen tietää? En ole perehtynyt kameroihin.

Valokuvaamisessa tavallisella kaduntallaajalla on oikeastaan kolme helppoa asiaa muistaa. On tilanteen vaatimat nopeat ja liikkuvat kuvat. Kameraa pidetään usein siitä syystä täysin automaattisena ettei tilanteet karkaa räpläessään kameraa. Tämä on se yleisin tapa miten ihmiset käyttävä kameraa kaikissa tilanteissa.

Sitten on hallitut tilanteet missä kuvan ottaja on tilanteen niskan päällä. Saat itse määrätä ajan, paikan ja miten. Kauden löytöjen dokumentointi ja kirjasto on juuri tällainen tilanne.

Kolmantena on se harrastajavalokuvaajien yleisin kuolemansynti, laiskuus. Akkuakaan ei ladattaisi jos vain voisi välttyä siitä. Edes halpaa kolmijalkaakaan ei ole ollut ostoslistalla. Tripod on kameran ensimmäinen kunnon kaveri ja se on kulkenut mukana kameran pitkää taivalta historiassa alusta saakka. On nojattu talon kulmaan tai nojattu kyynerpäihin ja kuvista on tullut parempia kuin vapaalla kädellä. Ne eivät kuitenkaan ole parhaat mahdolliset eikä kuvaaja anna oikeutta kameralleen. Halvinkin hento tripod sisätilassa poissa tuulen vaikutukselta ajaa kameran aikalaukaisulla aina käsin kuvaavan ihmisen 10-0. Tekemällä hyvin pieniä investointeja ja perehtymällä kameran toimintaan saa moninkertaisesti parempia kuvia

Valkotasapaino

Moderni digikamera on valon ja värien suhteen melko välkky. Yksi asia mitä se ei kuitenkaan vieläkään osaa on se että se ei tiedä mikä on valkoinen vallitsevassa valossa ja sitä myöten ei myöskään osaa määritellä värit oikein. Automaatio hoitaa sen välillä hyvin, mutta joskus taas se menee ihan pieleen. Profiilit (aurinko, pilvistä, ilta, yö, loisteputki, hehkulamppu...) ovat hyvä kompromissi ja toimivat normaalikäytössä hyvin kunhan niitä viitsii käyttää.

Paras tulos saavutetaan kuitenkin kalibroimalla kamera sen hetkisessä valossa lähes valkoisella esineellä. Kameraliikkeistä saa harmaakortteja tähän tarkoitukseen mutta puhdas paperiarkki käy hätätapauksessa. Lähes kaikkien kameroiden valikosta löytyy valkotasapainon manuaalisäätö. Urheilu- ja actionkamerat taas ovat esimerkki sellaisista kameroista missä valkotasapaino on aina automaattinen. Sellaisten kuvat täytyy säätää kohdille tietokoneella jälkeenpäin. Kuvaa vaikka valkoista paperiarkkia kerran kuvaussession aikana niin että se vain vilahtaa kuvan nurkassa niin sinulla on jotain mistä ottaa valkotasapaino kun alat käsittelemään kuvia tai videoita tietokoneella.

Kuvan syväterävyysalue

Usein näkee lähikuvia esineistä missä joku osa kuvasta on terävä, mutta osa on epätarkka. Valokuvauksessa sitä hyödynnetään usein halutessaan korostaa tietyn osan kuvassa. Metallinetsijän esineiden dokumentoinnissa se on kuitenkin epätoivottava ja usein vahingossa esiintyvä ominaisuus. Ilmiö tulee liian suuresta kameran valoitusaukon koosta mitä automatiikka usein pyrkii käyttämään saadakseen lyhyemmän valoitusajan käsiotoksissa vähentäen näin liikkeestä tulevaa epätarkkuutta. Yleisarvo f/5.6 tai suurempi poistaa yleensä tämän ongelman. Tämä taas vaatii pidemmän valoitusajan koska valoituksen aukko on pienempi. Se ei ole kuitenkaan ongelma jos kamera on jalustassa eikä kuvassa ole liikettä. Eräs toinen menetelmä on pinota sarja kuvia tietokoneella (focus stacking). Työtä vaaditaan lisää ja lopputulos on hieno.

Valoteltta

Valoteltta on näppärä ratkaisu esineiden kuvaamiseen. Sillä saa aikaan diffuusioitunutta valoa. Tämä tarkoittaa että saat suoran valon sijasta laajemman ja pehmeämmän valon. Käytännössä lopputulos muistuttaa päivänvalossa otettua kuvaa ilman varjoja. Taustakankaan kuuluu jättää hieman tiukaksi ettei synny terävää kulmaa takalaitaan. Näin saadaan aikaan illuusio että kohde on kuvattu suorassa ja isossa tilassa.. Katso ylin kuva.

Valoteltta kokoontaitettuna. Kätevä laukku missä on taskut kohdevaloille ja kameran jalustalle. Itse laukku-osa toimii teltan takaseinänä avattuna. Näitä saa tavarataloista muutamalla kympillä. Itserakennettuna osista tällainen maksaa enemmän eikä kannata lähteä rakentamaan ellei sitten tosimielessä haluaa rakentaa sitä itse tai tarvitsee isomman. Suurin bonus on ehkä kamerajalusta mikä osaa kurottaa kameralla kohteen yläpuolelle. Tähän ei tavallinen tripod kykene.

Vapaalla kädellä otettu kuva hopeakolikoista. Peruspokkarin automaattiset säädöt tekevät kuvasta kellertävän ja tuen puute tekee kuvasta epätarkan. Kohteen yläpuolella oleva valolähde estää kameran käytön suoraan yläpuolelta.

Valoteltassa otettu kuva. Manuaalinen tila, kamera jalustassa suoraan kohteen yläpuolella sivuvaloilla ja asianmukainen valkotasapaino. Selvästi parempi lopputulos vaikka Rooseveltin nenä jäikin vähän varjoon.

Suurennusvalaisin

Suurennusvalaisin painetaan pöytään kohteen päälle jolloin sen 360° valo antaa hieman varjostusta kohteelle. Tulos on enemmän taiteellinen kuin tieteellinen. Suurempien määrien esineiden kuvaaminen suurennuslasin läpi saa aikaiseksi vääristymiä. Erittäin kuluneissa rahoissa tämä tuo yksityiskohtia esille.

Lehdet / Kirjasto

Valoteltan jalustan kanssa kurottaa kätevästi kameralla lehden tai esineiden yläpuolelle. Tämä ei onnistu tavallisella kolmijalalla. Kuva otetaan aina aikaviiveellä vallitsevassa valossa ja riittävällä valoituksella.

Ottamalla aina aluksi kuvan lehden tiedoista tiedät kameran kuvien sarjanumeroiden perusteella mitkä ottamasi kuvat kuuluvat juuri tähän lehteen.

Esimerkkikuva 1152 x 2048 pikseliä. Alkuperäinen on suurempi ja tarkempi 10Mpix RAW. Käytännössä kuitenkin riittää jopa vanha kolmen megapikselin kamera että teksti tallentuu luettavana. Klikkaa suuremmaksi.

Mitta / Skaala

Esineiden koko ei ole aina selvillä kuvien katsojille. Siksi kuvaan voi laittaa mukaan viivoitin missä on hyvä kontrasti että siitä saa selvää. Arkeologiassa on sama kuin rikostutkinnassa että esine kuvataan miten se on löydetty ja usein heidän skaaloissa on ilmasuunta pohjoinenkin merkitty. Koska arkeologin ja metallinetsijän kaivuutekniikka on aivan eri, niin tästä ei ole metallinetsijälle paljon hyötyä. Metallinetsijä ei voi joka pulltabin kohdalla suorittaa viikon kaivauksen ja käytännössä otetaan, siinä missä voi, niin ison palan maata ylös ettei esine vahingoitu. Mielessä kannattaa kuitenkin pitää että kun lähettää kuvan museovirastolle niin laitaa mitan mukaan kuvaan ettei tule sanomisia. Yritä kuvata mittaa ja esinettä niin ettei tule perspektiivivirheitä.

Näitä skaaloja voi myöskin hakea netistä tiedostona ja tulostaa. Haulla Artifact Photo Scales löytyy tulostettavia versioita. Laitan pari esimerkkiä, http://web.ncf.ca/jim/scale/ ja http://jasonquinlan.com/blog/2009/04/11/artifact-photo-scales. Koemittaa niitä ennen käyttöä ja muista tuhota epäonnistuneet. Leikkaa toinen pää teräväksi jos haluat näyttää kompassisuunnan. Se ei sitten taas ole milleistä kiinni. Kulkee kätevästi mukana lompakossa.

Ohjelmistot

Ilman kuvankäsittelyohjelmistoa ei enää pärjää jos sortuu metallinetsinnän lisäksi valokuvaamaan löytöjään ja ehkä tekemään hiukan tutkimustyötäkin. Ohjelmat kuitenkin maksavat hurjia summia, osa niistä jopa enemmän kuin itse kamera ja metallinetsin yhdessä. Phase One, Bibble Labs ja DxO Optics ovat sellaisia brändejä jonka ohjelmistot tyhjentävät lompakon nopeasti.
Netistä löytyy kuitenkin paljon hyviäkin ilmaisia ohjelmia kuvien käsittelyyn.

Tässä muutama:

Kuvien käsittely ja muu muokkaus

Gimp http://www.gimp.org
Hyvä Photoshop-tyylinen kuvankäsittelyohjelma. Windows/Unix. Joissakin Linux-kokoonpanoissa Gimp on oletuksena mukana.

RAW-kuvien kehitys ja kokonaisten kuvien arvojen korjaus

UFRaw http://ufraw.sourceforge.net
Paljon kehuttu The Unidentified Flying Raw on Gimpin kanssa yhteensopiva plugin joka toimii erikseenkin. Asenna tämän Gimpin kanssa jos haluat kehittää järjestelmäkameran RAW-kuvia. Windows/Mac/Unix.

Photivo http://photivo.org
Erittäin hyvä ja ammattilaistyylinen RAW-kehittäjä. Tähän löytyy myös Gimp-plugin erikseen jos haluaa käyttää Photivon Raw-kuvien tuontityökaluna UFRawn tavoin Gimpissä. Windows/Mac/Unix.

Picasa http://picasa.google.com
Googlen vastine Microsoftin Expression Medialle ja sanomalehtien suosimalle Fotoware Fotostationille. Tämä ohjelma jaksaa kevyesti pyörittää isompaakin löytötietokantaa GPS-tietoineen ja kuvat pysyvät järjestyksessä. RAW-tuki. Ainoastaan Windows.

DigiKam http://www.digikam.org
Kuten Picasa. Kuvien tietokanta ja muokkaus.
Windows/Mac/Unix.

XnView http://www.xnview.com

Ohjelma joka kääntää huikean määrän kuvanformaatteja.
Windows/Mac/Unix.

Focus Stacking

Kuvien pinoamiseen. Tekee makrokuvaukselle ihmeitä.

Picolay http://www.picolay.icbm.de

CombineZP http://www.hadleyweb.pwp.blueyonder.co.uk

Laitetesti

Kuva sivustolta bullethd.us

Testattavana on uusi kamera, legendaarisen saksalaisen Rollei-merkin BulletHD Pro 1080p. Vesipainetta ja kolhuja kestävä metallirunkoinen videokamera mikä kiinnittyy helposti kuulokkeiden sankaan tai metallinetsimeen. Alku vaikuttaa lupaavalta ja kuva on tarkka kunhan ensin poistaa digitalisen kuvanvakaimen käytöstä. Tästä lisää ja laajempi postaus kun testejä on kertynyt tarpeeksi. Ennen sitä tulee kuitenkin pieni valokuvauskurssi liittyen metallinetsinnän löytöihin ja siihen soveltuvat ilmaiset ohjelmistot.